Tavallinen työpäiväni

Tarkistan isäntäni työhuoneen. Olen tuntenut hänet lapsesta asti. Hän on yksi parhaita ystäviäni

Olemme yleensä perillä noin viittä vaille 9, kun työpäivämme alkaa

Kävelen portaita ylös ja katson työhuoneisiin sisälle (jospa jostain löytyisi jotain herkullista eiliseltä päivältä)

Tarkistan isäntäni työhuoneen. Olen tuntenut hänet lapsesta asti. Hän on yksi parhaita ystäviäni. 

Saavun työhuoneeseen ja ryhdyn keräämään ajatuksiani kokoon.

Ovet ovat auki ja tavallisesti voin tulla ja mennä miten haluan, mutta joskus asiakkaat vierailevat luonamme pienten lasten kanssa.

Kun lapsia on paikalla, he haluavat usein leikkiä kanssani ja minäkin haluan leikkiä heidän kanssaan, mutta joskus vanhemmat ovat peloissaan ja tällöin minun on parasta pysyä sisällä huoneessamme. 

Kollegani ovat kunnon herkkusuita ja kun kuulen jonkun menevän keittiöön, seuraan häntä ja näytän hänelle erityisen surullista ilmettä. Olen usein onnekas ja saan pähkinän tai jotain muuta suussa sulavaa.

Koska isäntäni uskoo, että suklaa on vaarallista koirille, en saa ikinä suklaata (vaikka minä uskon toisin ja haluaisin maistaa tätä houkuttelevaa ihmisten herkkua)

Meillä on päivittäinen palaveri klo 11-12 välillä, jolloin minua pidetään hihnassa kiinni ja näin pääsen mukaan palaveriin.

Isäntäni ja hänen liikekumppaninsa

Puhuvat työasioista ja perustuen siihen mitä minä ymmärrän, he saavat usein hienoja uusia ideoita ja joskus he ratkaisevat työhön liittyviä olennaisia ongelmia. 

Pidämme lounastauon noin kello 13, jolloin näytän tavallisesti surullista ilmettä, jotta saisin edes pienen murto-osan isäntäni lounaasta…

Rooliini kuuluu usein myös tuotteiden esittely.

Andres on vastuussa kuvien otosta ja joskus hän pyytää minua kuviin mukaan poseeraamaan laatikoiden ja kassien eteen, jotta kuvasta tulisi mahdollisimman hyvä.

Myöhemmin katselemme kuvia Instagramissa.

Joskus toimistomme ikkunalaudalle lentää lintuja, joita tykkään katsella. Yleensä en hauku, sillä haukkuminen ei kuulu hienostuneeseen luonteeseeni.

Tähän työpäiväni jo loppuukin.

Noin kello 17 kömmin sisään autoon, minkä jälkeen ajamme kauppaan ja sen jälkeen kotiin. Tämän on päiväni lempihetki, sillä pääsen juoksentelemaan meren rannalle tunniksi!